Tämäkin aamu alkoi taas erilaisena kuin aikaisemmat. Uusin harrastukseni, hikoilu aamuyön tunteina, pulpahti pintaan myös herätessäni. Olen huomannut että hikoilupuuskille ei tarvita isoakaan herätettä, pienikin hermostuminen, pelästyminen tai jonkin asian äkillinen muistaminen läväyttää hien pintaan! Toisin sanoen herätyskellon ääni tietää tästä lähtien kosteata huomenta joka päivä. JA ENTÄS SITTEN TÄMÄ: Esikoiseni lähetti tekstiviestin että "olen 3 päivää myöhässä...." APUA! Äitinä tietysti rauhallisesti vastasin että kyllä ne sieltä tulevat, odotetaan nyt vain rauhassa....

Olenhan kyllä mummi-elämästä unelmoinut silloin tällöin, mutta ei sitä kyllä vielä pitänyt aloittaa. Tytär on 18 v. ja äiti 45. Nuoripari on leikkinyt kotia nelisen kuukautta eivätkä paljoa kauempaa ole toisiaan tunteneet. Nyt pitää vain toivoa ja toivoa että mummius siirtyisi vielä kuitenkin muutamalla vuodella eteenpäin.

Odotellaan ja ollaan aikuisia!